Jano, joka muuttaa kaiken.
KUN RAKKAUS JEESUKSEEN SYVENEE, SYNTYY JANO. EI MIHIN TAHANSA, VAAN ELÄVÄÄN JA MUUTTAVAAN YHTEYTEEN JUMALAN KANSSA. TÄMÄ TEKSTI KUTSUU PYSÄHTYMÄÄN SEN ÄÄRELLE, MIKÄ TODELLA RAVITSEE SIELUN: TUNTEMINEN, JOKA VOI MUUTTAA KOKO ELÄMÄN SUUNNAN.
MIELEENI nousi tänä aamuna ajatus aamun pikkutunneilla siitä, kuinka syvällisesti haluan oppia tuntemaan Jeesuksen. Haluan rakastua Jeesukseen korviani myöten, ja silloin en enää haluakaan loukata Häntä, vaan teen kaikkeni Hänen vuokseen, koska rakkaus saa ihmisen tekemään ihmeellisiä tekoja.
Rakkaus vei Jeesuksen ristille. Miksi? Koska Hän rakasti Jumalaa korviaan myöten. Ja Jumala rakasti meitä niin paljon, että antoi poikansa meidän edestämme.
Yksi sana valtaa minut: JANO. Kun meillä on tämä asenne, että haluan rakastua, haluan tuntea syvällisesti kuka Jeesus on, ja kun meillä on tällainen jano Hänen puoleensa, uskon, että Jumala tulee muuttamaan meidän elämämme sataprosenttisesti.
Raamattu sanoo: ”Anokaa, niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matteus 7:7)
Pyydämmekö me Jumalalta janoa? Uskallammeko me kohdata Jumalaa, vai pelkäämmekö muuttuvamme niin paljon, ettemme voi enää elää mukavaa elämää? Totuus on, että Jumalan kohtaaminen muuttaa meidät. Mutta ei aina mukavuuteen, vaan vapauteen. Mukavuus on turvallista, mutta se ei ravitse sielua. Rakkaus taas vie meidät syvyyksiin, ristille, ylösnousemukseen, elämään, jota emme voi hallita, mutta jota ei voisi koskaan vaihtaa pois. ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” (Johannes 7:37–38)
Uskalla pyytää, uskalla toivoa, uskalla unelmoida. Ajattele syvällisesti. Jumala on syvällinen asia! Koko hengellisessä elämässä on kysymys ainoastaan yhdestä asiasta, ja se on tunteminen, jonka kautta saamme sen suhteen, jonka Jumala haluaa ja jota me tarvitsemme, koska meidät luotiin Jumalan yhteyteen.
”Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.” (Jeremia 9:23)
Siunausta elämäänne Mertzi Lindgren 20.6.2025 Keuruulla
Rakkauden voima uskossa
Sillä niin on Jumala rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, että meillä voisi olla elämä. Niin paljon Jeesus rakasti, että hän taipui Isän tahtoon ja suostui menemään ristille sovittamaan syntimme. Nousi kolmantena päivänä ylös ja rukoilee Isän oikealla puolella meidän puolesta. Ei jättänyt meitä yksin, vaan lähetti meille Pyhän Hengen sinetiksi, meitä auttamaan ja puolustamaan. Tämä on se pohja, johon on hyvä lähteä rakentamaan ja kasvamaan.
Näitä kun mietin ja pohdin, että mihin uskoni perustuu, niin ajatuksiini nousi, että koska Jeesus on kaiken tämän tehnyt rakkaudesta minuun, niin on minunkin eli meidän pyrittävä rakastamaan toinen toisiamme.
Meidän on pyrittävä rakastamaan toinen toisiamme, koska Jeesus on meille osoittanut rakkautta ja armollisuutta.
Raamattu sanoo, että uskovien keskinäinen rakkaus ja yhteys pitäisi erottaa meidät tästä maailmasta hänen omikseen.
Ei se, miten paljon tai hyvin palvellaan, ei edes se, miten hyvin meillä toimii, tai miten paljon meillä on armolahjoja, eikä kannata mitata omaa tai muiden uskoa näihin katsomalla. Mielestäni nämä asiat eivät kerro, miten ihminen kasvaa tai on kasvanut hengellisessä kypsyydessä, vaan se, miten Jumalan rakkaus on saanut meissä sijaa ja tehdä sitä omaa työtään, mikä sitten pitäisi rakkauden tekoina loistaa ympärille oleville ihmisille eli Hengen hedelmät: ilo, rakkaus, rauha, kärsivällisyys jne. Jos nämä lisääntyy meissä, niin rakkaus toisiamme kohtaan pitäisi olla ihan itsestään selvä asia keskellämme.
Seurakunnassa eli uskovissa on suuri salaisuus, jota olen useasti miettinyt.
Jeesus asuu meissä, ja Jeesus on täydellinen rakkaus, joten mekin pystymme rakastamaan hänen voimallaan ja täydellisesti hänessä.
Sarita Lindgren 26.2.2026
Jumalan antama toivo ihmisen elämään
Ennen uskoon tuloani koin suurta toivottomuutta elämässäni. Tuntui, ettei ole ulospääsyä missään suunnassa. Samalla kun koin toivottomuutta, sen mukana tuli masennus sekä elämänhaluttomuus. Nämä kulkevatkin käsi kädessä, ja tähän sielunvihollinen tähtää, koska ihminen, joka on pitkälle kulkenut toivottomuuden kanssa, jossain kohtaa tulee siihen pisteeseen, että on valmis päättämään päivänsä, ja se on sielunvihollisen päämäärä.
Tämän tähden on ensiarvoisen tärkeää, ettei uskova ihminen menetä toivoansa ja että uskomaton ihminen tulee uskoon, jotta Jumala voi lahjoittaa taivaallisen toivon, joka itsessään kantaa elämää. Toivo on siis lahja, joka annetaan ihmiselle uudestisyntymisen myötä.
Kun sain antaa elämäni taivaalliselle Isälle, niin kuin sumu olisi otettu elämäni yltä pois ja eteen avautui tie, jota kulkea. Sain jälleen toivon toivottomuuden keskelle, ja tämän myötä elämänhaluni palasi. Sen tähden olen vakuuttunut siitä todellisuudesta, että Jumalan antama toivo kantaa elämää.
Katsotaan vielä esimerkkinä juutalaisia. Kun heidät vietiin tuhoamisleireille ja he ymmärsivät, ettei ole ulospääsyä tästä ahdingosta, toivo sammui. Silloin he monta kertaa menettivät henkensä, mutta niin kauan kuin heillä oli toivoa, he jaksoivat taistella henkensä edestä. Toivo siis antoi elämänhalua ja tahdon taistella sen puolesta.
Raamattu opettaa, että tämä hetken kestävä ahdistus tuottaa meille iankaikkisen elämän. Siinä toivossa sinä, ystävä, saat levätä.
1 Piet. 1:3–4 sanoo: Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä. Suuressa laupeudessaan Hän on Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon, turmeltumattomaan, tahrattomaan ja katoamattomaan perintöön. Se on talletettuna taivaissa teitä varten.
Tämä totuus saakoon lohduttaa meitä jokaista niin tässä alennustilassa, jossa elämme, kuin elämän vaikeissa tilanteissa. Otetaan jokainen taivasperspektiivi elämään ja katsellaan sieltä käsin omaa elämäämme. Silloin me ymmärrämme, ettei kukaan eikä mikään voi meiltä tässä ajassa viedä toivoamme, koska talletus iankaikkisuudessa on tänäkin päivänä voimassa.
Ole siunattu, rakas lukija!
Dimitri Lindgren 27.2.2026
JUMALA VASTAA AINA
Harri Kakko
Mä haluan kertoa miten aloin kirjoittamaan laulun tekstejä.
Olin aina miettinyt että ei minulla ole mitään erityisiä lahjoja mihinkään.
Aloin rukoilemaan Jumalaa, että ”minulla on paljon aikaa, että olisiko sinulla minulle mitään hengellistä tehtävää?”
Rukoilin vuosia mutta mitään ei tapahtunut.
Olin hyvin pettynyt ja välillä itkinkin. Mietin että olenko oikeesti näin huono, ettei Jumalakaan hyväksy minua.
Juttelin edesmenneen, hyvän ystäväni Kyösti Rothin kanssa ja hän sanoi ”Se miten Jumala toimii ihmisen elämässä, on prosessi. Jos haluat vapautua alkoholista, se on prosessi. Jos haluat vapautua tupakasta, se on prosessi. Sekin on prosessi kun pyydät Jumalalta jotakin, kaikki on kun Jumala prosessoi meitä.”
Jäin miettimään noita sanoja ja jatkoin rukousta.
Kunnes lokakuussa 2022 istuessani mökillä pöydän ääressä, alkoi päähäni virrata sanoja jotka kirjoitin muistiin miettimättä sen enempää.
Näytin tekstin Kyöstille ja yllätyin mitä hän sanoi.
”Tuossahan on se tehtävä jota olet rukoillut.”
En tajunnut mitä hän tarkoitti, joten hän jatkoi
”Osaat kirjoittaa laulun tekstejä.”
Purskahdin itkuun. Olin rukoillut 8 vuotta Jumalalta tehtävää ja näin hän vastasi.
Olen jälkeenpäin miettinyt että miksi piti rukoilla 8 vuotta.
Jälkeenpäin ymmärsin sen. Jumala prosessoi ja valmisti minua siihen. En olisi kyennyt siihen aiemmin.
Haluankin kaikille sanoa että rukoile ja rukoile. Jumala vastaa aina ajallaan. Älä lannistu vaikka vastaus viipyykin, sillä hän valmistaa sinua siihen mitä olet pyytänyt.
Siunausta teille.
Epäusko vai luottamus Jumalaan?
Olenko luovuttanut elämäni asiat Jumalalle vai kamppailenko vielä ihan omilla voimillani?
Vihollinen haluaa, että menetät luottamuksesi Jumalaan, alat luottaa itseesi ja uskot, että selviät kaikesta omilla voimillasi. Sitä kautta hän eksyttää ihmisen. Koska jos olemme omia herrojamme elämässämme emmekä kysy Jumalan tahtoa, niin aika pian olemme hukassa.
Oma pätevyys, oma viisaus ja omat ponnistukset vievät meidät väsymykseen ja ennen kaikkea lainalaisuuteen. Ja kun olemme siinä, voimme helposti ajatella, että kun minä luen Raamattua 20 lukua päivässä ja rukoilen taukoamatta, vaikka 20 kertaa päivässä, niin Herra varmasti mieltyy siihen.
Ei se väärin ole, ystäväni. Mutta joskus on hyvä vain mennä ristin juurelle, olla hiljaa ja antaa Jumalan puhua.
Puhun tässä omista kokemuksistani. Olen joka kerta itse kompastunut ja langennut, koska oma viisauteni, ymmärrykseni ja ennen kaikkea omat voimani ovat loppuneet.
Ajattelin monesti omassa elämässäni: no, kerätään vähän voimia ja tehdään taas uusi yritys. Toisin sanoen juoksin Jeesuksen ohi enkä kävellyt hänen perässään.
Rakkaat ystävät, me emme pysty vanhurskauttamaan itseämme omilla teoillamme. Me emme pääse Jumalaa lähelle omilla ponnistuksillamme ja viisaudellamme.
Raamattu sanoo:
1. Korinttilaiskirje 1:18–23 FB38
”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ’Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi.’ Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus.”
1. Korinttilaiskirje 2:4–7 FB38
”Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme.”
Eräänä päivänä rukoilin Jumalaa ja kysyin: ”Miten minä, Jumala, elän tätä uskonelämää?”
Sain ymmärryksen, että nämä hengelliset asiat eivät lähde meidän omasta järjestämme tai omista ponnistuksistamme. Ne lähtevät sydämestä silloin, kun vaellamme Hengessä, olemme Hengen johdatuksessa ja vietämme aikaa Kristuksen kanssa.
Raamattu sanoo:
Roomalaiskirje 5:1–2 FB38
”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.”
Sain ymmärryksen siihen kaikkeen: Jumalan armo ja voima eivät pääse ihmiseen, joka on täynnä omaa pätevyyttään ja omaa ymmärrystään. Oma minä täyttää kaiken tilan.
Mutta sain ottaa vastaan tuon armon ja voiman, kun menin ristin juurelle hiljaa ja tunnustin Jumalalle:
”Isä, minä olen heikko. En pysty itse tekemään mitään. Kaikki minun asiani menevät sikin sokin, kun itse yritän niitä järjestellä. Olen voimaton. Isä, tarvitsen sinun voimaasi, sillä sana sanoo: ’Heikoissa minä olen väkevä.’
En ole itse mitään, Herra. Olen kurja syntinen, olematon ihminen, joka ei pysty edes hiustansa muuttamaan harmaaksi.”
Silloin Jumalan voima ja armo laskeutuivat elämääni, kun tunnustin ja ikään kuin heitin kaikki huoleni ja murheeni Jumalan käsiin.
Siinä hetkessä sain luovuttaa kaiken Herralle. Saman tien koin helpotuksen ja rauhan sisälläni.
Ystävät, ennemmin minä kerskaan heikkoudestani, että Jumalan voima asettuisi minuun!
Silloin kun olen kaikista heikoin, silloin Kristus minussa on väkevä!
2. Korinttilaiskirje 12:9–10 FB38
”Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.”
Hänen armonsa ei peitä syntejä, vaan antaa voiman päästä niistä eroon.
Nämä asiat ja tämä ymmärrys eivät tapahdu vain järjessä, vaan ne lähtevät sinun sisäisestä maailmastasi, sydämen maaperästä.
”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” Sananlaskut 3:5 FB38
Siunausta!
Dimitri Blomerus, 2023